Hidasta elämää

Ässä

 

Olen tunnettu ystäväpiirissäni kovasta vauhdista. Kävelen, puhun ja suoritan nopeasti. Monet harrastukset ja luottamustoimet ja pikkuprojektit ovat minulle arkea, joka saattaa jonkun toisen silmään näyttää aikataulutetrikseltä. Harvassa ovat kuitenkin ne hetket, jolloin olisin katunut johonkin uuteen mukaan lähtemistä. Fakta on siitä huolimatta se, että minultakin loppuvat tunnit vuorokaudesta jossain vaiheessa. Nyt kun olen löytänyt itselleni mielitietyn, joka on muuttanut luokseni, täytyy minun harjoittaa väljempää aikatauluttamista.

Kuin tilauksesta teloin itseni urheillessa reilu viikko sitten ja sain elämäni ensimmäisen kipsin. Murtuneen sormen takia vasemmassa kädessäni majaileva kipsi on koetellut jo kärsivällisyyttäni, mutta opettanut myös sietämään hitaampaa elämää. Asiat voi tehdä rauhassa, eikä kannata kiirehtiä, koska muuten kipsi on kohta tomaattikastikkeessa tai murtumattomat sormet leikkuulaudalla. Todistetusti yhdellä kädellä voi varsin hyvin kuoria valkosipulin, valmistaa jauheliha-kasvispataa, imuroida ja pedata sängyn. Täytyy vain varata riittävästi aikaa.

Syyllinen lähikuvassa

 

 

Se mistä olen joutunut luopumaan, on rakastamani urheilulaji eli rugby, jossa käsiä tarvitaan aivan ehdottomasti. Tottakai juuri se on kiellettyä, mitä eniten haluaisin tehdä. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että osumaa sai yksi sormi, eikä esimerkiksi ranne tai reisi. Yhtäkkiä kunnon lenkkeily tuntuu etuoikeudelta, kun kipsin alkuaikoina se oli sallittua vain vähän ja kevyesti. Käsikirurgin tavattuani sain kuitenkin luvan mennä ihan kuinka jaloistani pääsen, jes!

 

Muutamat läheiseni ovat naama virneellä todenneet olevansa salaa tyytyväisiä, että jouduin tällaiselle äkilliselle hidastelusairauslomalle ja rauhoitun hieman. Mitään en tietenkään julkisesti tunnusta, mutta tiedän heidän olevan oikeassa.

Kylppärin kaapissa

Hertta

Tässä nykyisessä asunnossani minulla on ensimmäisen kerran peilikaappi kylpyhuoneessa. On se vaan kätevä. Tuollaisiakaan asioita ei osaa arvostaa, kuin silloin, kun niitä ei ole. Olen nyt asunut vuoden tässä asunnossa ja juhlan kunniaksi otin kuvan kaapista ja sen sisältämistä tuotteista.

Kuvassa näkyy monta tuotetta, jotka ovat vasta kokeilussa, muutama joista olen tännekin kirjoittanut ja joitain vanhoja ja uudempiakin klassikoita.

Triple Dry -deodorantti minulla on ollut käytössä jo yli kymmenen vuotta. Sitä käytetään iltaisin ja tovi sillä menee kuivua, mutta on pelastanut monesta kiperästä paikasta. Uusin tuoksu on muuten paras.

Vasta tottutelen Ultra Dexin hammastahnaan. Olen tottunut siihen, että hampaiden pesun jälkeen hengitys on arktisen raikas, mutta kuulin joka aika sitten, että perus markettitahnat on liian vahvaa tavaraa päivittäiseen käyttöön.

Herbinan kuivashampoo on ehkä paras mitä olen kokeillut. Ei mene tukkoon ja suihkuaa hienosti. Pitää tosin olla tarkkana, ettei vedä harmaaksi.

Hampojen lankaaminen ei ole vielä rutiinia, mutta yritän edes pari kertaa viikossa muistaa. Tuo lankain helpottaa hommaa ihan huomattavasti

Ja vikaksi SB12 dropsit. Jokaisen valkosipulista tykkäävän pussaajan pelastus. Heitän tällaisen suuhun välillä keskellä yötäkin, jos illalla on mausteiset ruoat maistunut. (Tätä yösyömistä en tietenkään suosittele, sillä voi olla hengenvaarallista.)

Erilaisia poninhäntiä

Hertta

Kaveri linkkasi Buzzfeedin sivun ja ajattelin oikein laittaa sen tänne jakoon. Eli Buzzfeed on ystävällisestu listannut 25 erilaista tapaa toteuttaa poninhäntä tukkaan ja linkittänyt kuvien alle blogit, joista vinkki on peräisin. Toteutin heti tänään numeron neljä. Uskoisin, että joukosta löytyy aika monta bad-hair-dayn pelastajaa.

Alla vielä pari ehdotonta lemppariani (kuvat siis peräisin linkitetyistä blogeista):


Ohjeet täällä!

Ohjeet täällä!

Ohjeet täällä!

Porilainen satu

Ässä

On se iso (lähde)

Tänä kesänä koin valtavan ahaa- elämyksen Porissa. En saanut nakkikioskilla turpaani, vaan näin elämäni ensimmäistä kertaa Yyterin. Vaikka olin kuullut, että siellä lymyää hieno hiekkaranta, en osannut aavistaa Suomesta löytyvät noin massiivista, kaunista ja hienohiekkaista aluetta. Mieleeni tulivat Baltian loputtoman pitkät rantahietikot, joille olemme pysähtyneet kuoron bussimatkoilla laittamaan ruokaa retkikeittimellä.

Nyt hyvät kuulijat, näkijät ja kokijat, menkää Yyteriin! Ja jos olette jo käyneet, niin menkää uudelleen! En pidä itseäni minään auringonpalvojana tai uimamaisterina, mutta oli huikeaa kokea muutaman tunnin päässä kotoa sama fiilis kuin etelänmatkalla. Siellä sitä möllötettiin valkealla sannalla ja lillutiin tuntikaupalla meren pärskeissä. Viikonloppu oli todellinen rantaloma opiskelijabudjetilla.

Yövyimme kaveriporukallamme leirintäalueella sijaitsevassa saunallisessa mökissä. Asumus ei puhutellut uutuudellaan tai puhtaudellaan, mutta oli täysin kelvollinen yöpymiseen ja maksoi noin 25 euroa naamalta. Illaksi ohjelmaa löytyi läheisestä pubista nimeltä Sininen laguuni. Karaoke raikasi ja mojito virtasi. Ei paljon poikkea Lanzarotesta.

Yyteristä löytyy myös sivistyneempiä yöpymis-mahdollisuuksia hotellista erinäisiin huviloihin. Satuimme onnekseemme kohteeseen sellaisena viikonloppuna, ettei rannalla ollut ruuhkaa. Sadunomaisena mieleeni jäi myös yöllinen pulahdus läheiseen Fatijärveen, jonka peilikirkkaaseen veteen pääsi loikkamaan puussa riippuvasta köydestä vauhtia ottaen. Satumaisen siistiä.

 

Kesän herkut

Hertta

Ja sitten minä vielä kehtaan valittaa, että kesällä aina lihoo. Ei mikään ihme!



Aloitetaan nyt vaikka tästä sitten. Toukokuun ekoja grillailuja vanhemmiltani saadulla jo parhaat päivänsä nähneellä sähkögrillillä. Se eka kerta, kun saa grillattua ruokaa keväällä... Sehän on ihan sanoinkuvailematonta! Kyseessä ei ole vain ruoan maku vaan koko atmosfääri: ruoanlaitto ulkosalla, ihmeellinen valoilmiö taivaalla, kun töistä tullessa ei olekaan säkkipimeää ja orastava vihreys joka puolella luonnossa. Nyt heinäkuussa tuota kaikkea pitää taas itsestäänselvyytenä.
 




Täytin kesäkuussa 27-(vanhaa)vuotta. Olin töissä juhlapäivän, en toimistolla vaan golfkentällä. Olin ihan poikki kotiin päästessäni. Niin väsynyt, etten jaksanut edes nukkua päiväunia. Sitten hurmaava puolisoni tuli kotiin, sain lahjoja ja pyytämäni synttäri-illallisen: uusia perunoita ja silliä. Ja olipa siippa ostanut siihen kaveriksi katkarapusalaatinkin. Oli niin hyvää! Välillä se pääsee unohtumaan, miten yksinkertainen on kaunista.




Alkukesästä kävimme Cafe Carusellilla aamiaisella. En tiennyt, että mestalla on niin magee terassi! Se ei oikein näy siihen tielle ja tähän asti olinkin käynyt kahvilassa vain talvella. Terassi on kahvilan takana ja siitä näkyy kivasti merelle. Otimme aamiaislautasen puoliksi - oli fiksu veto. Lautanen oli todella iso (ja hiukan kallis) ja terassilla oli niin kuumaa, että juustot lämpeni hetkessä eikä tryffelimunakas ollut missään vaiheessa kauhean kutsuva. Mutta nähtiin Kaija Koo!






Tämä on sitten salaatti. Kutsuttakoon sitä vaikka 'tyttökämppisten megaherkuksi'. Salaatin pohjana on uskollinen ystäväni 'Pirkka Perhesalaatti', tomaattia ja kurkkua. Erikoistäytteinä on grillattua punasipulia ja halloumia. Cantaloupea, vesimelonia ja oliiviöljyssä paistettuja crutonkeja (mausteena valkosipuli ja pippuri). Ja limeä sai rutistella vielä päälle. Tällainen herkku nautitaan likkakaverin ja chick flickin kanssa ja jälkkäriksi liikaa jäätelöä. Ihan mahtavaa.

Sitten pari ihan miälenvikaista herkkua. Yläpuolella juhannusmökillä ystävien toimesta maailmaan ilmaantunut Pavlova. Minä autoin lähinnä kuorimalla ja pilkkomalla. Olen kyllä itsekin tehnyt pavlovaa ja on se valkuaisen vatkaaminen jännää puuhaa! Ja varsinkin se testaaminen, että onko vaahto jo tarpeeksi kovaa. Sehän onnistuu kääntämällä kulho ympäri kaverin pään päällä. Resepti oli muuten Valiolta mukailtu. (ps. Bongaa tatti.)

Alapuolella sitten megajälkkäri Rock the Beachista. Kyllä teki kahvi ja tämmönen megaherkku hyvää muutaman ylimääräisen viinilasin jälkeen. Siinä on vohveli ja Kingis ja vaahtokarkkeja kahta kokoa ja suklaakastiketta. Tämän jälkeen jaksoikin loppuillan hyppiä ja huutaa hiekassa. Rammstein-jee!
 

Tämä on sitten jämäruokaa parhaimmillaan. Kesäkuinen herkkulautanen koostui edellispäivän fenkolimuhennoksesta ja uunilohesta ja päälle vielä herkullinen ceviche. Tämä ateria nautittiin isäni asunnolla, jonne vanhempani olivat ystävällisesti jättäneet kuvassa näkyvää janojuomaa. Mukavata!







Tämä oli ensimmäisen Hampuri-päiväni lounas. Olin siis Hampurissa vajaan viikon ja ensimmäisen päivän shoppailut oli pakko keskeyttää aterioinnin vuoksi. Mutta kyllähän tälle croissantille ja jääkahville pysähtyi mielellään. Täytteenä oli vuohenjuustoa ja kuivattuja karpaloita ja jääsalaattia. Niin hyvää, että taidan pitää idean mielessä. Jääkahvia en ole varmaan koskaan itse tehnyt.







Jos leivon, teen useimmin mustikkamuffineita. Ne ovat puolisoni lemppareita. Kerran talvella heitin ruskeaksi pehmenneen banaanin taikinan sekaan ja loppu oli historiaa. Yksi ylikypsä banaani taikinassa ei tee lopputuloksesta vielä liian hedelmäistä vaan sopivasti pehmeän ja makean. Olen kokeillut pariakin mustikka-banaani-reseptiä, mutta ihan turhaa kikkailua. Paras tulee, kun tekee vain perus mustikkamuffari-taikinan ja ennen mustikoita lisää muussatun bananan kulhoon.




Ja vikaksi todiste siitä, että on sitä sushiakin taas saatu. Ostin Citydealista voucherin tällaiseen satsiin. Muistaakseni 20 palan setti maksoi 24 euroa eli hinta oli oikein sopiva ja aterian koko oivallinen kahdelle. Rafla oli Houwei Asian express ja ruoka oli oikein mukiinmenevää. Ei mitään tajunnan räjäyttävää sushia, mutta hinta ja laatu oli dealissa kohdillaan. Sen taas huomasin, ettei toi mustekala vaan ole mun juttu, silti aina kokeilen. Sen sijaan uusi lempparini on avocado (ihan sellaisenaan tai sushissa).

Siinä kuvareppari minun pläskeily-kesästäni. Vetääköhän kenenkään vertoja?

Eurolla enemmän

Hertta

Kaisaniemessä on maailman paras tilpehöörikauppa. Se tulee aina kauhean kalliiksi, koska kaikki on niin halpaa. Menen aina ostamaan sinne yhtä asiaa (hakaneuloja, heijastinta tai pinsettejä) ja lähden aina tavarasäkillisen kanssa.

Tällä kertaa sain pieniä helmiä käsitöiden koristeluun. Kirjoittelutaululle pitäisi löytää hyvä paikka 'vie roskat' -tyyppisille viesteille. Kenhännauhat menivät kesää varten ostamiini tähti-kuvioisiin festaritennareihin. Virkkuukoukut, puuterivipat ja heijastimet ovat itsestäänselvyyksiä. Kynsienlaittoon olen jo pari vuotta halunnut ostaa noita koristekiviä ja kerrankin löysin halpoja. Ja tuo violetti pussi on mikrokuitukankaasta tehty huppu, jonka voi kietaista märän tukan ympärille. Todella kätevä, kun käy kuntosalilla suihkussa. Käykää tsekkaamassa ('Kaisaniemi'-nimisen ratikkapysäkin vieressä).

Pikkusen Pietaria

Hertta

Kesä on taas mennyt hiljaisemmalla blogirintamalla, sillä elämä taitaa meillä kaikilla mennä edelle.

Unohdin keväällä kirjoittaa pitkästä viikonlopustamme Pietarissa. Pitkän sepustuksen sijaan läjäytän tähän muutaman kuvan kaupungin parhaista puolista. Kun ajattelen asiaa, olen tykännyt meilkeinpä kaikista matkakohteista joissa olen käynyt. Ehkä sitten vain tykkään matkailusta.

Pietariinhan pääsee tosi kätevästi ihanalla Allegrolla! Ei tarvitse lentää tai jonottaa tuntikausilla kenttien erilaisissa tarkastuksissa, kun Pietariin matkatessa rajatarkastukset tapahtuu junassa. Juna voisi olla halvempikin ja viisumin hankkiminen osoittautui aika arvokkaaksi hommaksi. Lompakkoystävällisempää olisi ollut lentää taas Lontooseen.





No parasta Pietarissa on tietenkin arkkitehtuuri. Kaupunki on ihan mielettömän hienon näköinen! Vanhaa, kaunista ja pompöösiä on joka paikassa. Ja kanavia (pieniä jokia siis, oli niitä kyllä telkussakin) on paljon! Kesällä olisi varmaan ollut vieläkin kauniimpaa. Minua vaivasi pikku-flunssa, joten emme voineet keskittyä vain harhailuun ympäri keskustaa. No seuraavalla kerralla sitten.





Ravintoloita oli ihan joka lähtöön. Ruoka niissä oli halpaa ja palvelu hyvinkin kohteliasta. Hyvin harvassa ravintolassa oli mahdollista saada palvelua englanniksi, mutta osoittelulla ja hymyilemällä pääsi pitkälle. Menut nimittäin löytyi melkein joka paikasta englanniksi ja ne missä ei meikäläisiä kirjainmerkkejä ollut, oli myös kuvallisia menuja saatavissa. Onhan ne kyrilliset aakkoset hiukan hankalia, mutta parissakin päivässä niistä alkoi ottaa jotain tolkkua. Eihän se tosin tarkoita, että sanoja olisi ymmärtänyt, jos aakkoset oppikin. Yksi asia, mitä kahviloissa suuresti ihmettelimme, olivat savuke-menut. Jokainen rafla oli jaettu savulliseen ja savuttomaan puoleen ja tupakkaa pystyi tilaamaan vaikka askitolkulla pöytään. Muistaakseni muutama viikko matkamme jälkeen tuli tieto, että julkisilla paikoilla tupakointi kielletään Venäjällä. Sitä en tiedä vaikuttaako laki myös kahviloihin.





Kävimme joka ilta kunnon ravintolassa syömässä, mutta yksi parhaista lounaista oli ehdottomasti tämä Tepemokin blini ja bors-ateria. Eli paikallista pikaruokaa parhaimmillaan. Miksi tämä ketju ei ole Suomessakin?! Täytyy tosin myöntää, että itse luulin blinien olevan hiukan paksumpia ja pienempiä ohralettuja. Nämä muistuttivat hiukan crepejä, mitä nyt täytteet olivat enemmän slaavilaisia. Eihän tuo venäläinen keittiö ole mikään italialainen, mutta on siellä vaan aika mageita safkoja.




Vasemmalla kuva tieltä, jonka varrella hotellimme sijaitsi ja oikealla rappukäytävä Eremitaasista. Olivathan nuo pääkadun Nevski Prospektin sivukadut juuri sellaisia kuin katujen Venäjällä olettikin olevan. Rakennukset hiukan ränsistyneitä, autonrämiä joka paikassa ja katuvaloja harvakseltaan, mutta ei minua siellä pelottanut. Se täytyy kyllä sanoa, että pakokaasua siellä oli paljon. Ihmettelin kovasti, että miksi jengi ajaa autoilla keskustaan, kun Pietarissa oli niin hyvät julkiset kulkuneuvot. No joka tapauksessa ilma oli ruuhka-aikoina todella raskasta hengittää.
Eremitaasi nyt on viimeisen päälle laitettu ja ihan miäletön. Voi kun olisi saanut isohelmaisen leningin ja korsetin ja jonkun soittamaan cembaloa. Oli niillä tsaareilla fyrkkaa.

Ja vikana kuva hotellimme ovesta. Hotelli (Elegy Mini) oli hurmaava. En tosin vaadikaan yöpaikoiltani muuta kuin puhtaan sängyn ja hiljaiset huonenaapurit. Palvelu pelasi, aamiaistakin saatiin ja ihan toimiva suihkukin huoneeseen kuului. Mutta ennen kaikkea valitsen hotellin aina sijainnin mukaan. Tämä oli korttelin päässä Nevski Prospectista ja lähellä oli kaksi isoa metroasemaa.
Metro Pietarissa on muuten ihan mahtava. Keskustan asemat ovat todella upeaa katseltavaa. Asemilla oli vartijoita ja poliisejakin joka puolella eli ryövärit eivät pelottaneet (ainakaan niin paljon kuin rauhaa valvovat tiukan näköiset äijät). Metron laiturialueelle pääsee porteista, jotka toimivat metropoleteilla. Nekin olivat hauska uusi tuttavuus.

Kaikin puolin suosittelen Pietaria ihan kaikenlaisille matkaajille. Kaunista ja mielenkiintoista! Historiaa on vaikka kuinka ja paljon. Shoppailun makuun en oikein päässyt kuin kosmetiikan osalta. Kaksi pientä pulloa vodkaa kyllä ostin.

Keväisiä kynsiä

Hertta

Kaivoin taas muutaman näppäisyn kynsistä, joita olen sormissani kasvatellut. Nämä ovat siis pitkin kevättä tehtyjä lakkauksia eli tästä puuttuu kesän herkkuvärit kokonaan, mutta ihan raikkaita ovat nämäkin.





Näissä kynsissä siis pinkki pohja, jonka päälle olen lakannut runsaankokoiset oranssit tipit ja tippien päälle vielä mustat leimat. Ehkä yhdet lempparini tältä keväältä.











Vappukynsissä näkyi väriä. Eli joka kynsi erilaisella herkkuvärillä ja päälle valkoiset leimat. Peukaloihin ja nimettömiin liimasin vielä strassit. Oli muuten eka strassikokeiluni vuosiin. En enää edes yrittänyt kokeilla pysyisivätkö pelkän lakan avulla paikallaan vaan käytin pikaliimaa. Kyllä muuten pysyi.

Näiden kynsien kohdalla yritin tehdä raikkaat, merelliset kynnet, mutta vihreät lakat taittoivatkin valkoisen päällä voimakkaasti siniseen eli isänmaallisethan näistä tuli. Seuraavalla kerralla korvaan valkoisen pohjalakan vaikka vaalean keltaisella. Hauskat nämä kyllä ovat.










Nämä kynnet tein kaverin läksiäisiin. Koko tämän postauksen helpoimmat. Keltaisen lakan kanssa saa tosin olla tarkkana, sen alle kannattaa aina laittaa vaalea pohja tai muuten kynnet näyttää helposti nikotiinin värjäämiltä. Se ei ole nättiä. Eli pohjalle väri ja päälle kaksi eriväristä leimaa. Kyllä on kivat!

Eläköön Koti

Ässä

Jokin pesänrakennusvietti tai sisustusvimma on kutitellut mielensopukoitani viimeisen vuoden ajan. En malta odottaa sitä, että pääsen joskus laittamaan, sitä Omaa kotia. Vuokrakämpässä vaihtoehdot ovat rajalliset, mutta olen koittanut koota ympärilleni tavaroita, jotka tekevät kodin. En välttämättä pidä uutta ja kiiltävää arvossa, vaan lämpenen herkästi vanhemmille ja kuluneemmille esineille, joiden takaa löytyy tarina. Ajattelin avata teille kotini yksityiskohtia, kuten Arpa tuossa taannoin.

 

 

Tämä huikea matka-arkku on edesmenneen isotätini perintöä. Hän on nuorena flikkana lähtenyt Amerikkaan yli 20 vuodeksi töihin ja käyttänyt noilla laiva(!)reissuilla matkalaukun sijaan esimerkiksi tätä arkkua. Nyt se toimittaa olohuoneen sohvapöydän virkaa ja piilottaa sisäänsä sekalaisia tavaroita.

 

Suurimpia kaulakoruja varten olen hankkinut ja kunnostanut vanhan naulakon kotiseudultani Metsänkylän navetasta. Hankin navetasta naulakkoon myös erilaiset koukut. Naulakon päällä tönöttävä kunigaspari on samaisen kauniita esineitä rakastaneen isotätini amerikantuliaisia.  

 

 

Tuo Metsänkylän Navetta on oiva kohde muuten vaikka kesäiselle autoretkelle. Halutessaan sieltä voi koota itselleen vaikka kokonaisen talon vanhoista hirsistä. Alueella on myös söpö kahvila ja pihalla laiduntaa alpakoita. Myynnissä on runsaasti esimerkiksi vanhoja ikkunoita, joista näppärämpi askartelee itselleen vaikka peilin.

 

 

Tykkään käyttää kesällä tuoreita yrttejä niin paljon kuin mahdollista. Olen saanut joululahjaksi ystävältäni keksejä tuollaisessa lasipurkissa, johon hän on vielä valinnut osuvan runon. Kastellessani yrttejä ylimääräinen vesi valuu näppärästi purkin pohjalle.

Yllä näkyvä lamppu valaisee eteistäni. Se on muisto isovanhempieni kotoa ja on sielläkin roikkunut eteisen katossa vuosikausia. Tummanvioletti ja kuvioitu lasi on mielestäni huikean kaunis.

Isotätini on keräillyt postikortteja kiertäessään Amerikkaa. Niistä olen askarrellut kehyksiin suuren taulun, joka on löytänyt paikkansa keittiöstä.

 

Egyptihenkinen kimalteleva piirros on yllätyslahja entiseltä työkaveriltani. Se muistuttaa hänen ainutlaatuisesta persoonastaan ja lämpimistä sanoistaan. Tämä ei ole ainut yllätyslahja, jonka häneltä vuosien saatossa sain.

Lopussa vähän kokonaisvaltaisempaa tunnelmaa olohuonenurkastani. Kuvassa patsastelee myös asuntoni uusin hankinta, ensimmäinen omistamani sohva. Sopivan solakan sohvan löytäminen vaati hieman työtä, mutta Iskun valikoimasta löytyi lopulta ihana Louhi.

 

 

Kivuliaasti koeajossa: Kräuterhofin selluliittigeeli

Hertta

Voi luoja, että polttaa!

Sain tänään käsiini purkillisen Kräuterhofin Anti-Cellulite geeliä. Minulla iski kauhea
selluliittikriisi ja olen nyt jo tovin harrastanut kuivaharjaamista ja ongelma-alueiden kuorimista. Vettä juon kuin kameli keitaalla ja chiliä yritän taas lisätä ruokaan. Ennestään kaapistani löytyi jokin Doven selluliittivoide, mutta muutaman käyttäjäkokemuksen luettuani päädyin siihen, että tavara taitaa olla muhkuroilleni liian heikkoa. Tämän Kräuterhofinkin löysin muutaman suosituksen perusteella.

Tässä nyt pieni päiväkirja tuotteen käytöstä. Onneksi olin ennestään lukenut Teresan blogista hänen kokemuksiaan niin osasin vähän varautua.

22.5.  En käyttänyt kumihanskoja vaan pesin kädet heti operaation jälkeen. Ongelma-alueeni ovat  reisien yläosa, pakarat ja lantio. Levitin kahteen raajaan yhteensä avokadon kiven verran tavaraa. (Oliko tarpeeksi helppo mittayksikkö?) Tuote levittyi helposti ja se oli riittoisaa. Viidessä minuutissa kuumotus alkoi jo olla sellaista, että kiskaisin jo jalkaan vetämäni pyjamahousut pois. Kymmenen minuutin kohdalla tuska oli pahin. Huhhuijaa! Kävin monta kertaa katsomassa itseäni peilistä, mutta ihon pinnalla ei näkynyt mitään punoitusta. Kävelin ympyrää ja haaveilin saavillisesta jäätä johon istahtaa. Vartin kohdalla alkoi helpottaa. Puolen tunnin jälkeen saatoin kuvitella istuvani. Tunnissa olo oli normaali. Onneksi en laittanut tätä juuri ennen nukkumaanmenoa!

23.5. Tällä kertaa kuivaharjasin ongelma-alueet ja kävin suihkussa ennen tuotteen käyttöä. Ehkä se on syynä siihen, että demoninen polte alkoi heti. Juu ei hätää, että olisi mitään toleranssia syntynyt. Nyt pesin kädetkin huonosti ja ranteitakin polttaa. Puolen tunnin päästä olo on helpompi, mutta ei missään tapauksessa mukava.

25.5. Unohdin käyttää tätä perjantai-iltana, joten aloitan lauantain pikku voitelulla. Johtuisiko siitä, että en kuivaharjannut iso ennakkoon, mutta polte hiipii tällä kertaa pikku hiljaa. Nyt polte ei missään vaiheessa edes äitynyt niin pahaksi. En silti kutsuisi sitä lempeäksi lämmöksi, mutta verrattuna torstaiseen tunne on siedettävä. Kiireen vuoksi kiskaisin housut jalkaan puolen tunnin jälkeen. Ei sekään kiva ollut, mutta on tuota pahempaakin koettu.

27.5. No tällä kertaa tein Filorgan Meso-Peelin samaan aikaan kun Kräuterhof helli ihoa. Nyt on siis liekeissä niin naama kuin reidetkin. Jouduin pitämään selluliittigeelistä parin päivän tauon, kun sopivaa väliä tähän kärsimiseen ei löytynyt. Ei siis toleranssia vieläkään. Polttaa ihan pirusti. Jos tämä ei viikossa helpotu, vaihdan kyllä tuotetta. Tällä kertaa iho myös alkoi punottaa. Ja kolme varttia meni olon normalisoitumiseen.

29.5. Polte alkoi viidessä minuutissa. Ihan yhtä kaameaa kuin tähänkin asti. Nyt päätin, etten anna sen häiritä. Ja päätin kiusata itseäni lisää, joten epiloin sääret samalla kun mömmö poltti reisiä. Ei ollut elämäni mukavin ilta. Lasi skumppaa olisi helpottanut oloa.

6.6. Pidin vähän taukoa mömmöstä (en meinaan halunnut pilata iltojani kärvistelyyn). Päätin kuitenkin, että olisihan tuo purkki hyvä käyttää loppuun. Tällä kertaa kokemus meni jo sietämättömän kivun puolelle ja tökkäsin takalistoni kylmään suihkuun viiden minuutin jälkeen. Jämä pohjalla saa jäädä hyllyyn odottamaan masokistista hetkeä.

Loppuarvio: En tiedä toimiiko tavara, mutta sattuu!