Tämä on taas sellainen ruoka, että millintarkka resepti on ihan turha. Uunimunakkaan ainekset kerää vuokaan muutamassa minuutissa ja sinä aikana, kun ateria valmistuu ehtii hyvin käydä suihkussa tai vaikka kirjoittaa blogitekstin.
Preparaatiot: Laita uuninkestävään korkeareunaiseen astiaan leivinpaperi. Pilko munakkaasi ainekset. Kaada ainekset vuokaan. Sekoita vaikka blenderissä keskenään 3-5 munaa (riippuen astiasi koosta) ja aimo loraus maitoa. Kaada munamaito munakkaan päälle. Mausta (mausteet voi myös sekoittaa blenderissä munamaitoon). Ripottele pinnalle juustoa jos haluat (itse en käytä). Paista uunin keskitasolla 20-30 min 200-asteessa. Minä tykkään, että munakas on melkeinpä kuiva, siksi pidän ruokaa uunissa puolisen tuntia.
Täytteitä munakkaaseen:
Kasvikuntaa: sipuli, sienet, paprika, tomaatti, kesäkurpitsa, munakoiso, erilaiset pavut, herneet, kukka- ja parsakaali, pikkuporkkanat tai juustohöylällä höylätyt isommat porkkanat, keitetyt perunat, selleri, parsat ja kaikki mahdolliset tuore yrtit.
Mausteita: pippurit kaikissa väreissään, suola, paprikajauhe, oregano, basilika, timjami, chili, juustokumina, valkosipuli, persilja, curry ja kaikki muut.
Eli tästä voisi hyvin päätellä - munakas on kuin pizza, siihen päälle voi heittää mitä vain. Edellispäivän rippeistä saa myös hienosti uuden aterian, kun ne piilottaa uunimunakkaan sisään. Oma lempparini tällä hetkellä on paprika-tonnikala-sipuli.
Oslo on kiva kaupunki nähdä. Jos ette usko, niin vilkaiskaas näitä kuvia! Otimme 24h-julkisten kulkuvälineiden liput ja lähdimme pärräämään. Eikä Oslo niin kallis ole... jos ei syö tai juo. Meitä helli syyskuun ihana aurinko ja mielialan piti korkeana mukavat ja kohteliaat paikalliset. Suosittelen kyllä Osloa pikaiseen piipahtamiseen - minä ja Arpa tosin aloimme pohtia sinne muuttamisen mahdollisuutta.
Uusi vuosi on vaihtunut. On aika heittää jälleen Arpa kehiin ja ilmoille kohti uutta eloa. Viimeisestä blogipostauksesta tänne onkin vierähtänyt jo kai noin kahdeksan kuukautta. Suurkiitos ihanille Ässälle ja Hertalle, jotka ovat kärsivällisesti jatkaneet TrioBingon matkaa, tehokkaan duon voimin. Itselleni kirjoitus muuttui hyvin hankalaksi viime kevään eron jälkeen sekä fyysisistä että henkisistä syistä: siipan mukana lähti kotoa tietokone ja internetyhteys sekä kyky tehdä oikeastaan minkäänlaista luovaa puuhastelua töiden ohella. Bloggailuun liittyi myös paljon yhteisiä hauskoja muistoja, joten sen tekeminen yksin tuntui hyvin hankalalta. Mutta täällä ollaan taas, ja toivottavasti nyt saan itseni uuteen nousuun myös kirjoittamisen osalta! Nettiyhteydenkin olen oppinut asentamaan kännykän kautta, ja töistä läppärin roudaamalla sujuu kirjoittaminenkin paremmin kuin älyluurilla.
No, koska tämä ero nyt on värittänyt päättynyttä vuotta hyvin suurissa määrin, pitää siitä nyt yksi blogiteksti jauhaa. Tämän jälkeen lupaan kirjoitella kepeämmistä aiheista, ja ehkä jatkan Ässän aloittamaa tietä sinkkuelämän tilityksistä - nyt kun hän on löytänyt rinnalleen ihanan siipan.
Musiikki on minulle hyvin oleellinen osa elonkulkua. Kuuntelen, soitan, tanssin, liikun - musiikin tahdissa elämä on paljon enemmän - ja musiikin kautta pystyn ilmaisemaan tunteitani. Mikä tuntuu usein olevan hankalaa oikeastaan millään muulla metodilla. Siksipä listaankin nyt parhaita erobiisejä. Ja koska erossa mennään tunteiden skaalalla monessa suunnassa, jaottelen näitä biisejä perinteisesti hahmotettujen eron vaiheiden mukaan (Fisher). Biisejä olisi ollut vaikka kuinka, mutta valitsin nyt tähän joitakin mieleenjääneitä. Toisaalta pitää huomauttaa, että vaiheinen eteneminen on kyllä osittain ihan täyttä kukkua - vaiheet tulevat ja menevät, kiertävät ja palaavat. Uuden elämän keskelle tupsahtaa helposti parin viikon jakso menetystä ja masennusta.
Kieltäminen
Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää
Kun kriisi oli päällä, ja varmasti oikeasti jo tiesin, että ero oli edessä, muistan kuunneelleeni tätä biisiä ja ajatelleen, että aika kamalaa tuo varmaan olisi - mutta onneksi meille ei voi käydä noin. Ei varsinaisesti tolkullinen biisi tähän kohtaan.
Menetys ja masennus
Laura Närhi - Mä annan sut pois
James Blunt - Goodbye my lover
Stella - Piste
Passenger - Let her go
Tämä on se masentavin vaihe, jossa mistään ei tule mitään ja pala on kurkussa koko ajan. En edes jaksa kirjoittaa enempää, kun alkaa heti ahdistaa. Tähän liittyy paljon yksinoloa ja musiikkia.
Kiukku ja ristiriitaisuus
Kaija Koo - Vapaa
Kaija Koo - Kaunis, rietas, onnellinen
Kyllä sitä välillä ketutti niin paljon, että millä oikeudella joku tekee minulle näin, mutta enemmänkin kiukku oli yleismaallista - ehkä itseenkin kohdistuvaa, enemmän kuin toiseen. Tästä olen ihan onnellinen. Kaija rulaa näissä tunteissa. Jotenkin kiukussa pitää olla suomenkielinen tekstitys - tuntuu aidommalta.
Uusi elämä
Robin Thicke - Blurred Lines
Pink ft. Nate Ruess - Just give me a reason
Anssi Kela - Miten sydämet toimii
Tätä jaksoa kestää pitkään, uutta elämää rakennetaan palasissa hyvän aikaa. Ja uuden elämän hurmio muuttuu hyvinkin pienistä vastoinkäymisistä ihan surkeaksi: välillä on huippua, välillä on ihan kamalaa.
Hyväksyminen
Sanni - Me ei olla enää me
Adele - Someone like you
Tämän vaiheen reunamilla sitä taidetaan keikkua tällä hetkellä. Tulee fiilis, että oikeasti pystyy ajattelemaan sitä toista ja yhteistä elämää ja hauskoja muistoja ilman täysin lamaannuttavaa surua ja ahdistusta. Muistoissa on hyvä ystävä, jolle todella pystyy toivomaan kaikkea hyvää tulevaisuuteen. Mutta eteenpäin on myös ihana mennä, kohti uusia seikkailuja.
***
Ja lopuksi kaikille niille, jotka ovat ehkä päätyneet tähän tekstiin etsiessään apua omasta erostaan selvitymiseen, haluan sanoa, että helppoa se ei ole. Mutta jossain kohtaa huomaat, että et enää itke työpaikan vessassa, kun et pysty ajattelemaan mitään. Tai hajoa kaupan hyllyjen välissä, kun otat nakkipaketin käteen. Tai vaivu täyteen masennukseen, kun kuulet biisejä, joissa erotaan. Tai ajattele ikäviä asioita joka päivä - jossain kohtaa edes koko viikkoon. Jossain vaiheessa alat kuulla jo niitä rakkauslaulujakin, joita radioissa soi - ja pystyt lukemaan kirjan, jossa rakastutaan - ja todella uskomaan siihen. Ja kaikille teille toivotan kovasti sisäistä voimaa tällä biisillä - jonka minulle tsemppinä soitti yksi ystäväni.
Luovuuden puuskissa tulee tarttuneeksi mitä hassumpiin projekteihin. Ostin syksyn kirjamessuilta Kantikosken ja Vennon OK. Omin Käsin - kirjan, joka on kirvoittanut mielessäni monenmoista toteuttamatta jäänyttä ideaa. Suosittelen kirjaa jokaiselle tuunaamisesta riemastuvalle ja sisutushimoiselle.
Joulun alla kaipasin kuitenkin pientä stressinlievitystä graduprojektin etenemättömyyden keskelle. Halusin saada aikaan, nähdä nopeasti kätteni jäljen ja luoda jotakin painettua. Tekstiä kun ei sattuneesta syystä tuntunut syntyvän, niin päätin ilmaista itseäni kuvin. Idea on aivan omani, mutta inspiraation taustalla vaikutti edellä mainittu opus.
Niinpä marssin askartelukauppaan ja keräsin koriin akryylisiä askartelumaaleja, vaahtomuovitöpöttimiä ja piirtoheitinkalvoja. Niistä syntyi iloisia sadepilviä ja värikästä metsää.
Otin työskentelyalustaksi vanhan leikkuulaudan. Viilsin mattoveitsellä piirtoheitinkalvoihin silmääni miellyttäviä kuvioita, joihin tuputtelin mielivaltaisesti valitsemiani värejä Uhriksi joutuivat Ikeasta muutamalla pennillä hankitut korkkiset pannunaluset.
Tämä oiva joululahjaidea tulee hieman myöhässä, mutta voihan alusia antaa niin synttäri- kuin ystävänpäivälahjaksi.
Joulun lumettomuus on ottanut koville meidän taloudessa. Muuan hiihtohullu mies on aivan pistoksissa, kun ei ole vielä päässyt kertaakaan laduille laskemaan. '
Minulle joulun lumettomuus ei ole niin dramaattista. Olisihan tunnelma toki erilainen ikkunasta ulos tiiraillessa, jos maastoisten sävyjen sijaan näkyisi valkeaa välkettä. Toisaalta kun ei lumettomuudelle mitään mahda, ei sen murhetimiseen kannata kalliita lomapäiviä kuluttaa.
Jouluherkkuja on tullut pyhinä sulateltua muutamalla lenkillä maakunnissa. Oheiset savuiset maisemat maistuvat minulle, sillä lumettomuus merkitsee parempia lenkkikelejä. Sula maa sallii huolettoman kirmailun. Myös kaupunkien kunnossapitohenkilökunta on kerrankin saanut viettää rauhallista joulua ilman lumihälytyksiä. Autokolareita tulee ruuhkaisilla liikenneväylillä vähemmän, kun keli ei ole liukas. Näettekös, lumottomuudella on monta hyvää puolta.
Jostain painojulkaisusta luinkin oivaltavan ajatuksen. Tämä ei ollut musta joulu, tämä oli vihreä joulu.
Kuten tässä nyt on useaan kertaan mainittu, on oikea polveni ollut veitsen alla kahdesti. Kyseinen nivel ei suuresti haittaa menemistäni tai olemistani, mutta rajoittaa jonkin verran liikuntalajeja joita voin harrastaa. Käytännössä kaikki todella paljon energiaakuluttavat lajit on pyyhkäisty pöydältä, sillä tärähdyksiä tai vääntöjä hyllyvä "feikki" rusto reisiluun päässä ei kuulemma kestäisi.
Mutta maailmahan on täynnä vaikka millaisia liikuntalajeja! Kun vain jaksaisi sohvalta vääntäytyä niiden ääreen. Viime kevään kävin orjallisesti salilla ja reenasin itseni siihen kuntoon, että sain Naisten Kympin juostua. Sitten tuli kesä ja karmea takapakki. Tänä syksynä päätin, että nyt nuo polvileikkausten jälkeiset kilot lähtee! Ja hyvin on lähteneetkin. Yksi kilo enää jäljellä. Tosin nyt huomaan, että kylppärin vaaka ei enää ole riittävä mittari. Ravitsemusterapeutti on tarjonnut hyviä neuvoja terveellisiin vähäkaloriisiin aterioihin ja lisäksi iskenyt molemmilla kerroilla kouraan kuvassa näkyvän lappusen raakaa dataa.
Minusta on siis nyt kahdesti otettu kehonkoostumusanalyysi. Todella mielenkiintoista luettavaa! Huomaan, että vaikka paino ei olekaan pudonnut sitä vauhtia kuin olisin toivonut, on ihon alla tapahtunut muita muutoksia. Lihasmassan määrä on kasvanut maltillisesti, kun samaan aikaan rasvaa on kadonnut jonkin verran enemmän. Mikäli jaksan pysyä tällä linjalla kolkuttelen taas normaalipainon rajoja. Tosin tässä on tuo joulu edessä. Täytynee ottaa Nutrilettit mukaan sukulointikierrokselle. Pyytäisinköhän joulupukilta oman kehonkoostumusmittarin?
Tilasin CDON.comista cd-levyn. Ostin siis ensimmäisen musiikkikiekkoni vuosiin. Useimmin nautin musiikkini mp3-soittimesta tai suoraan sanottuna Youtubesta. Ja jos ihan rehellisiä ollaan, en edes kuuntele kovin paljon musiikkia. Olen enemmän äänikirjaihminen. Minulla on joitain tiettyjä bändejä, joita olen teini-ikäisenä oppinut kuuntelemaan, mutta niistäkin moni on jo lopettanut. Ajankohtaisesta musiikista en juuri tiedä, kun en radiota kuuntele. Sitten on se poikkeus, joka vahvistaa säännön: Raskasta Joulua on ajankohtainen vajaan parin kuukauden ajan joka vuosi. Ja nyt uuden albumin myötä oikein erityisen hot. Uuden levyn eka lohkaisu on sovitettu niin, että valtavan solistijoukon jokainen mies pääsee ääneen. Ja musiikkivideokin tehtiin. Nyt on kiva odottaa joulua!
Vietimme viime vuonna kiitospäivää ystäväporukalla ja tänä vuonna aiomme tehdä saman. Perinteisen kiitospäivän kalkkunan valmistamiseen ei suomalaisilta sivuilta tietenkään valtavaa määrää ohjeita löydy, joten parempi siirtyä amerikkalaisten pariin. Tässä siis linkkejä, joiden perusteella me työstimme kalkkunan vuonna 2012. Lisäksi myös omia huomioitamme. Käyttämämme kalkkunat ovat olleet suoraan Citymarketin pakastealtaasta ja täysin puhdistettuja.
Vuoden 2012 kalkkuna, joka siinä hääriessä sai työnimen "Joonas", painoi muistaakseni noin 7 kiloa. Suolan ja yrttien lisäksi Joonas sai yöseurakseen parin sirtuunan ja appelsiinin edestä hedelmälohkoja.
Se oli sulamassa parvekkeella viisi yötä, joista viimeisen vietti mausteliemessä, joka on englanniksi "brine". Sovelsimme tämän brinen tekoon useampaa reseptiä muun muass tätä. Pointti on siinä, että liha imee tarpeeksi suolaa, jotta pystt pitkän paistamisen jälkeenkin mureana. Ja kannattaa ehdottomasti käyttää niitä tuoreita yrttejä. Mahtava maku irtoaa. Joonas pujotettiin siis parin päällekkäisen muovipussin sisään ämpäriin ja sitten vain nesteet päälle.
Aamulla kalkkuna otetaan pois suolaliemestä, jossa se on yön yli ollut. Pidetään huoli, ettei vatsaonteloonkaan jää paljoa nestettä. Linnun voisi tässä taputella kuivaksikin jos haluaa. Kalkkunaa varten kannattaa myös varata sellaista paistamiseen tarkoitettua narua eli ei muovista, sillä ainakin Joonas alkoi retkottaa sulamisen jälkeen ihan miten sattuu.
Lintua varten valmistetaan maustekastike, joka hierotaan sekä nahkaan, nahan alle että vatsaonteloon. Jotta mausteen saa nahan alle, pitää nahkaa saada varovaisesti irrotettua lihasta. Se oli vaikeaa, emmekä edes yrittäneet marinoidan koko eläintä näin, mutta pintaanhan mausteet sai hyvin. Esimerkki maustesoosista tässä. Tähänhän voi hyvin soveltaa muitakin lempimakuja vaikka valkosipulia.
Ainakin kaikissa televisio-ohjelmissa puhutaan aina kalkkunan stuffingista eli täytteestä. Konsultoituani muutamaa tuttavaa rapakon tuolta puolen päädyimme tekemään syötävän täytteen erikseen. Kuulemma perinteinen leipätäyte saattaa imaistaa itseensä pöpöjä linnusta tai jopa estää kalkkunan tasaisen kypsymisen. Vatsaonteloon työnsimmekin sen sijaan sitruuna- ja appelsiinilohkoja ja samoja tuoreita yrttejä kuin suolaliemessäkin oli ollut. Tämän jälkeen sidoimme kalkkunan tiiviiksi paketiksi. Kaverin voisi ilmeisesti paistaa isossa vuoassa tai folioastiassa, mutta me iskimme Joonaksen uuniritilälle, jonka alle asensimme syvän uunipellin, sillä linnusta valuva nestehän ei saa valua hukkaan.
Kalkkunan paistamiseen pitää varata yhtä kauan aikaan kuin joulukinkun. Omasta kokemuksesta
voin myös sanoa, että ilman lihalämpömittaria tämä menee arvailuksi. Tänä vuonna panostan digitaaliseen mittariin. Ensimmäinen paistamani kalkkuna oli viisi tuntia uunissa, mutta toinen, eri uunissa paistettu, mutta suht saman kokoinen kypsyi kolmessa tunnissa. Uuneissa oli selvästi eroa. Kalkkunaa pitää kääntää muutamaan otteeseen ja siitä valuvaa nestettä on hyvä valella lihan päälle. Loppuvaiheessa on myös mahdollista asetella hiukan alumiinifoliota kalkkunan päälle, jos pinta meinaa alkaa kuivua.
Samalla kun kalkkuna kypsyy voi valmistaa stuffingin, johon sovelsimme muun muassa tätä reseptiä (tosin lisäillen ja vähentäen hiukan aineksia). Sitä varten leivoimme maissileipää ja ostimme ranskanleipää. Nämä pilkoimme ja annoimme niiden kuivua vähän. Laitoimme täytteen tarjolle kypsän kalkkunan ympärille. Kalkkunasta tihkuneesta nesteestä ja kermasta, kourallisesta yrttejä ja satsista kermaista kana-pussikeittoa keitimme ja siivilöimme kastikkeen tälle food festille. Lisukkeina meillä oli niin perunamuusia kuin bataattivuokaakin. Ja hyvää kalifornialaista viiniä toki. Tänä vuonna kokeilemme kalkkunaa thai-maustein. Aina on syytä kiittää.
Päätimme mieheni kanssa ottaa itseämme niskasta kiinni ja ottaa selkoa noista kummallisista mötiköistä, joita loppukesästä luontoon ilmestyy. Katselin aluksi aikuisopiston kursseja, mutta ajankohdat aiheuttivat hankaluuksia. Sitten löysin Helsingin avoimen yliopiston kurssin. Sen hinta oli huokea, mutta ainakin kurssikuvaus näytti siltä, että tietoa siunaantuisi. Näiden kurssien selvin ero oli kylläkin siinä, että opistokursseilla keskityttiin pääosin ruokasieniin, kun yliopiston kurssilla käytiin läpi myös sienten ekologiaa ja opittiin tuntemaan paljon, paljon muitakin kuin syötäväksi kelpaavia sieniä.
Kurssi koostui siis kolmesta luennosta ja tunnistus viikonlopusta. Luennoilla käytiin läpi teoriaa kuten "mikä on itiöemä" ja "mitä tarkoittaa noidankehä". Viikonlopun päivät koostuivat useammasn tunnin retkestä maastoon ja sitten biologian laitoksella kahden opettajan opastuksella tunnistimme metsästä löytyneitä aarteita.
Haperoita!
Tatteja ja jokeri.
Kokonaisuudessaan kurssi oli todella hyvä. En ole koskaan oikein pahemmin innostunut sienestämisestä, sillä inhoan ötököitä, mutta loppukesästä eteenpäin niiden määrähän vain vähenee. Nyt olen kaikinpuolin innostunut ja kurssia seuranneet viikot kyttäsin haukanlailla kaikkia tien penkereitä ja pusikoita, että mitä sieltä löytyykään. Enää en onneksi nää sienistä unia, mutta olemme nyt yrittäneet viikoittain päästä pusikkoon kykkimään. Tässä vaiheessa vuotta emme enää löydä kuin suppilovahveroita, joista olenkin ihan innoissani, ja seitikkejä, joita en uskalla kerätä. Mutta ehdimme kerätä myös suuret määrät rouskuja ja haperoita ja jokusenkin tatinkin. Iso osa niistä on ryöpättynä pakkasessa, mutta suppilovahveroita olen myös kuivattanut.
Keväällä pitää sitten yrittää löytää niitä korvasieniä, mutta ennen sitä pitää kai keksiä jokin muu hyvä syy joskus poistua sisätiloista luontoon hengittämään.
Tätä koivunpunikkitattia ei viitsinyt kerätä, kun kasvoi ihan Vihdintien vieressä.
Kaappeihin kerääntyneistä vanhoista farkuista piti keksiä jotain. Päätin tehdä korin parvekkeen tossuja ja läpsyjä varten. Kummempaa ohjetta minulla ei tähän ole. Sovelsin vähän tätä ja muuten mentiin yrityksen ja erehdyksen kautta. Housuja tähän koriin kului neljät eli voitte kuvitella paljonko kori painaa. Se pysyy kyllä komeasti pystyssä, varsinkin, kun viimeisen seinämän kerroksen virkkasin pienemmäksi kuin alemmat. Farkut leikkasin siis lahje kerrallaan alhaalta aloittaen noin tuuman levyiseksi pitkäksi kaistaleeksi. Pohjan olin itseasiassa valmistanut aikaisemmin eri tarkoitukseen vanhasta sisustuskankaasta, siksi se on erilainen. Ulospäin pohja ei tosin paljoa näy, joka vähän jopa harmittaa.
Sen kyllä varoitan, että farkku on hyvin kovaa ja epämiellyttävää työstää. Vaikka lopputulokseen olenkin tyytyväinen, korin tekemiseen meni paljon aikaa, sillä sormien ihon oli välillä pakko antaa palautua pari päivää. Aloitin homman vitosen koukulla, mutta se oli ihan hullun hommaa. Kymppi sen olla pitää. Ylin kerros on tehty piilosilmukoilla, muut yksinkertaisilla pylväillä. Tätäkin kokeilin pariin otteeseen, että mistä tulee paras jälki. Pylväistä jäi tuollaisia kivoja aukkoja korin seiniin. Kukin tekee miten tykkää. Hyvä tuunaus/kierrätys-idea, mutta en tekisi näitä koko suvulle lahjaksi.
.JPG)
Hertta
Laita uuninkestävään korkeareunaiseen astiaan leivinpaperi. Pilko munakkaasi ainekset. Kaada ainekset vuokaan. Sekoita vaikka blenderissä keskenään 3-5 munaa (riippuen astiasi koosta) ja aimo loraus maitoa. Kaada munamaito munakkaan päälle. Mausta (mausteet voi myös sekoittaa blenderissä munamaitoon). Ripottele pinnalle juustoa jos haluat (itse en käytä). Paista uunin keskitasolla 20-30 min 200-asteessa. Minä tykkään, että munakas on melkeinpä kuiva, siksi pidän ruokaa uunissa puolisen tuntia.
